Cádiz

31.5.-6.6.2010

Jea vihdoinki Cádiziin!! Biitsi, aurinko, meri, CAPS LOCK fiilis.. ungh! Olin ihan täpinöissä ja teki mieli heittää kärrynpyörää ja soittaa ilmakitaraa!

Sevillast pääs dösällä Cádiziin näppärästi 1,5 tunnissa. Matka kustansi 11 euroo, joka on aika samaa luokkaa ku Suomessaki. Lyhyet dösämatkat on Espanjas lähes samanhintasia, mut pitkät matkat jo selkeesti halvempia. Ihan heti ei kuitenkaan liikkeelle päästy, sillä meiän dösä hajos asemalla ja jouduttii venailee lähemmäs tunti ku bussikuskit yritti korjata sitä. Lopult ne luovutti ja vaihto suosiol uuteen.

Lähes koko dösämatkan istuin naama ikkunas ja tsekkailin silmä tarkkana ohi viliseviä maisemia. Suurimpia fiiliksiä mulle lämpimis maissa herättää just luonto. Miten se on värikästä ja rehottaa vaan ympäriinsä. Ei tuu yhtään keinotekoinen fiilis. Sama luonnonmukaisuus näkyy muuallakin ihan rakennuksista ihmisiin. Yleensäkään kaikki ei oo niin justiinsa. Tulee itellekin heti paljon rennompi olo ku ympäristökään ei spennaa. Se tuntuu hyvältä :)

Cádiz sijaitsee lounais-Espanjassa Atlantin meren rannalla. Kaupunki on perustettu n. 1100 eaa ja sen huhutaan olevan Euroopan vanhin. Pikkulintujen laulujen mukaan perustajana oli itse Herkules.

Kaupunki jakautuu vanhaan ja uuteen kaupunginosaan. Vanhaa kaupunkia pidetään keskustana ja charmikkaan vanhanajan fiiliksen lisäksi siel on kaikki kaupungin cooleimmat nähtävyydet mm. vahtitorni Torre Tavira, josta voi kuikuilla koko keskustan ylle. Uusi puoli on enimmäkseen paikallisten asuttama ja siel on myös suosituimmat yökerhot.

Cádiz on kokonaan veden ympäröimä, eli rantaviivaa riittää ärjyimmällekkin vesipedolle. Suosituin ranta on Playa de la Victoria, joka sijaitsee uudella puolella. Toinen suosittu ranta on La Caleta, joka on jonkin verran pienempi. Vaikka Cádiz on kaikinpuolin todella kaunis mesta, se ei viel oo ihan turistien valtaama. Ja suuri osa turisteistakin on espanjalaisia.

Porukka Cádizissa on todella ystävällistä ja osaa ottaa lungisti. Monien espanjalaisten mielestä cádizilaiset on laiskoja pökäleitä koska ne arvostaa vapaa-aikaa enemmän ku duunia. Yleisesti siellä ei oo mihinkään kiire ja stressi on vaan hauska läppä.

Oltiin varattu huoneet Casa Caracol hostellista, jota yks suomalainen frendi oli suositellu. Hostelli oli muutenki reppureissaajien suosima ja ilmapiiriltä tosi rento. Varustuksiin kuulu keittiö, tietokone netillä ja tosi kaunis puutarhamainen kattoterde! Yöpyminen dormissa makso parikymppiä ja siihen sisälty aamupala. Lisäks pienemmäl budjetil liikkuville oli mahis nukkuu taivasalla hammockissa. Henkilökunta puhu hyvää englantia ja oli ystävällisiä.

Casa Caracolin kattoterde

Sen enempää kummastelematta heitettiin kamat samantien huoneeseen, napattiin uimavermeet mukaan ja lähettiin liukuu Playa de la Victoriaa kohti. Aurinko paisto täysii ja hikeä puski samantien ku lähti kävelee. Biitsille päästyä iski heti alkuun pienimuotoinen hämmästys.. lähes jokainen naispuolinen ikään katsomatta kirmas menemään yläosattomissa. No, maassa maan tavalla. Joutu vaan totutella :) Muutenki ranta oli ihan sika iso. Käveltiin rantaviivaa joku puol tuntia ja oltiin päästy vast puoleen väliin. Biitsi ja aurinkovarjot vaan jatku ja jatku.

Topi rannalla

Eka päivä meninki sit aika pitkälti biitsillä chillatessa ja meressä polskutellessa. Illemmalla hengailitiin hostellin olkkarissa ja tutustuttiin ekoihin huonenaapureihin. Ranskasta ja Belgiasta kotoisin olevat mimmit vietti vikaa iltaa Cádizissa ja oli ihan biletäpinöissä. Pienen kielimuurin ja väsymyksen takia päätettiin kuitenki skippaa pirskeet ja mennä vaan untenmaille.

Sää oli mitä mahtavin lähes koko viikon ajan. Aurinko porotti pilvettömältä taivaalta ja lämpöä oli reippaat +30c. Poikkeuksena yks pilvinen päivä, jolloin joutu pistää jo pitkälahkeiset jalkaan. Kylmä ilma ja lämmin meri sai aikaan tosi nätin usvan, joka peitti koko kaupungin.

Catedral Nueva ja usva

Päivisin oleskeltiin enimmäkseen biitsillä palvomas aurinkoa ja temmeltämäs meressä. Vanhaa kaupunkia tuli kans kierreltyä ihan hyvin. Käytiin tutkii kaikenlaisia pikku putiikkeja ja testailee eri safkamestoja. Vedin elämäni parhaan burgerin meiän hostellin lähellä olevassa hampurilaisravintolassa, jonka nimeä en tosin valitettavasti muista. Silkkaa samettia vatsalle. Törmättiin myös vanhaan tuttuumme Madridista, Cerveceria 100 Montaditos -ravintolaan, jonka tarjoilut toimi taas kuin rasvattu. Olin päättänyt olla shoppailematta reissulla, mut pikkuputiikkeja kierrellessä törmäsin niin hienoon oljista punottuun pappalätsään, et oli pakko luistaa lupauksesta.

The art of living. Minä ja Ben & Jerry's

Cádizilaisten puhutaan olevan todella avuliaita. Kiireettömän elämäntapojensa vuoksi he tarjoavat mielellään apua vaikka sitä ei pyytäisikään. Tämä tuli myös omakohtaisesti koettua. Ei tarvinut pysähtyä kuin hetkeksi kartta kädessä, niin lähellä oleva vanhempi herra lähti opastamaan meitä perille ja siinä samassa piti meille puolen tunnin retken eri paikkoihin ja selitti niiden historiaa pieniä yksityiskohtia myöten. Tämä kaikki pelkästä ystävällisyydestä.

Iltaisin hostellin porukka aina kokoontu yhteen kokkaamaan safkaa ja alottelemaan iltaa. Uutta porukkaa tuli päivittäin ja yhteiset iltahengailut oli tosi hyvä tapa tutustua muihin. Yleisesti kaikki hostellin asukit henkilökuntaa myöten oli tosi rentoja. Suurin osa henkilökunnasta oli itsekin reippureissaajia ja teki töitä hostellissa yösijaa vastaan. Pidempään talossa olleet sai myös palkkaa. Tutustuttiin hostellissa myös suomalaiseen Jarmoon, joka asu Cádizissa ja kävi välillä korjailemassa paikan tietokonetta. Todella mukava heppu ja tuli tietysti myös vedettyä rehelliset suomalaiset kännit kaverin kanssa.

Monesti illanvietot jatku baariin asti ja viel jatkot rannalle. Arkisin vanha kaupunki oli ihan kuollut. Kadut kaiku tyhjyyttä ja vaan muutama pikkubaari piti ovensa auki puoleen yöhön asti. Viikonloppuisin ja pikkulauantaina tilanne oli tietty ihan toinen ja kadut sekä baarit kuhisi pikkusieviä seikkailijoita. Hyvänä mestana mieleen jäi Club Nahu -niminen pieni loungebaari, jossa soi enimmäkseen räppiä ja siel oli myös tanssilattia. Paikka sijaitsee Calle Beato Diego -kadulla, jos satutte olemaan Cádizissa päin. Sisään ei maksanu mitään ja oluistakin pulitti vaan euron.

Vikana päivänä oli kyl hieman haikea fiilis. Cádizissa oli vaan ollu niin sairaan hienoa ja tuntu, et oli jo saanu kaiken mitä reissulta vaan oli osannu odottaa ja vähän päälle. Reissu kuitenkin jatku ja viikko viel jäljellä Portugalissa. Edessä uus maa ja uudet kujeet!