Cascais

6.6.-9.6.2010

Tarkoitus oli mennä dösäl Cádizista Sevillan kautta Lissaboniin ja sieltä junal Cascaikseen. Dösiä Sevillasta lähti kaks päivässä: yks päivällä ja yks yöllä. Päätettiin ottaa päivädösä, niin ehittäis perille viel illaks. Yöllä matkustaessa ois säästänyt yhen hostelliyön hinnan, mut verottanu yhen päivän fiiliksen, kun dösäs ei kuitenkaan saa nukuttuu hyvin. Olo oli melko väsyny jo muutenki ja orastava flunssa päällä.

Asiasta loikaten, safkasin Sevillan Burger Kingis Crispy Chicken burgerin, joka oli ihan törkeen hyvää. Ahhh, söisinpä sitä nytkin..

Matka Sevillast Lissaboniin kesti kuus tuntia tauon kanssa ja makso 35euroa. Kuus tuntia dösässä vierähti yllättävän nopeesti. Poikkeuksena vika tunti ku vieressä istuva espanjalaisteinilauma päätti tykittää We No Speak Americanoo nonstoppina ja laulaa mukana. Toivoin et MP3:ta ei ois ikinä keksitty.

Eka fiilis Lissabonist oli vähän epäilyttävä, joka pääosin johtu varmaan omasta väsymyksestä. Metroasemil pisti silmään isot varotukset liikkuvista varkaista ja kehotettiin tsekkaamaan hyvin kamojensa perään. Pitkäkyntisen näkösiä kuikuilijoita niiden edustal tuntu pyörivänki ja muutenki ilmapiiri oli hilusti kireempi ku Espanjassa, esim. Madridissa. Sää oli myös selkeesti kylmempi ja joutu vetää jo pitkähihasen päälle.

Oltiin varattu ekaks yöks Lissabonista majotus Oasis Backpackers hostellista, joka on reppureissaajien suosima ja saanu hyvät pointsit Hostelworldissa. Mesta oliki tosi laadukas ja iso. Huone neljän hengen dormissa makso alta 20 euroo. Pihalla oli nätti terassi ja baari, jossa oli päivittäin vaihtuva All you can drink -tarjous. Silloin oli Sangrian vuoro, mut meidän osalta läträys oli nyt pari päivää jäähyllä. Hostellin respassa oli ihan ylimukava jannu, joka kerto meille hyvii surffispotteja ja muitaki mestoja Cascaiksesta.

Seuraavana päivänä mulle iski ihme allergiakohtaus, joka johtu varmaan jostain kaupungin katupölystä, koska sama kävi Madridissaki. Se kun kyytipojaks flunssalle, niin nokka vuos ku esterin hanuri. Onneks olo helpotti heti ku päästiin Cascaikseen ja vähän sivummalle kaupungin sykkeestä.

Cascais on rannikkokunta 30km Lissabonista länteen ja siellä asuu n. 35000 asukasta. Se on yksi Portugalin rikkaimmista kunnista ja tämän kyllä huomas. Talot oli taloja sillä isolla eurolla ja ferrareita kaasutteli ohi toistuvasti. Paikka on myös sekä paikallisten että ulkomaalaisten turistien suosima ja sieltä löytyykin useita ja vähän rauhallisempia rantoja, joissa voi mm. surffata, sekä ihan muutenkin fiilistelemisen arvoista rantamaastoa.

Cascaiksen keskustaa

Asuttiin ihan keskustan kupeessa Cascais Beach Hostel -nimisessä mestassa. Ihan perus siisti hostelli loungella ja keittiöllä. Yö kuuden hengen dormissa makso alta parikymppiä. Plussaa oli uima-allas pihalla ja sen vieressä yläosattomissa arskaa palvovat mimmit.

Aika pitkälti vaan chillattiin ja koluttiin keskustaa läpi sen kolme päivää mitä Cascaikses oltiin. Mun pari päivää jatkunut flunssa oli muuttunut poskiontelontulehdukses ja olo oli aika ahdistava. En antanu sen kuitenkaan häiritä liikaa ja päätettiin yhtenä päivänä lähtee pyöräretkelle Guincho-rannalle, jota respan heppu Lissabonis oli suositellut. Munamankelien vuokraus Cascaikses on muuten ilmasta, mut vuokratessa pitää olla passi mukana.

Guincho oli puolen tunnin sotkemisen päässä ja siinä matkan varrella oli myös Boca do Inferno, eli Paholaisen kita. Boca do Infereno on meren rannan kalliojyrkänteellä oleva rotko, jonka pohjalla aallot riehuu sellaisella raa'alla voimalla, että siinä tälläinen isompiki mies tuntee itsensä hyvin pieneksi :) Pysähdyttiin vähän väliä rantakallioille tsekkaillee aaltojen tanssia ja itsekin kuvattiin videolle muutamat robottitanssit.

Boca do Inferno. YARRR!

Rantaviivaa ja luonnonvoimaa

Guincho-ranta oli selkeesti suosittu surffimesta vaikka olikin vähän kauempana. Rannan yhteydessä oli oma surffipuoti, josta pysty vuokraa laudan ja märkäpuvun. Setti makso 25e/4h. Myyjä kehotti mua pysymään keskellä rantaa, sillä reunoilla oli isoja kiviä, joihin lentäessä voi tulla pipi.

Täytyy kyllä sanoa, että ranta ei ollu mitenkään alottelijoille tarkotettu. Mulla kesti puol tuntia, että pääsin ylipäätään melomaan pois päin rannasta. Aaltoja tuli joka suunnasta ja ne pieksi mut pinnan alle jatkuvasti. Olo oli kun pesukoneessa ja useaan otteeseen tuli hukkumisfiilikset. Just kun pääs ylös yhdestä aallosta niin toinen tuli ja pisti pyöritykseen. Pari tuntia jaksoin taistella ja pääsin kaks kertaa suoristaa jalat laudan päälle. Rankkaa puuhaa tuo vedessä läträys ja ainakin lihasta tuli!

Kale Slater

Takas rannalle päästyä, yks hengenpelastaja tuli kysymään, et onko kaikki ok ja pitäiskö sun mennä tonne reunoille leikkii noilla vaahtopäillä. Kerroin, et puodin myyjä oli just kehottanu olee keskellä, johon kaveri vastas, et se vaan halus sun massit.

Kolme päivää oli just hyvä aika viettää Cascaiksessa. Paikka toimii pääasiassa rannalla makoiluun ja surffailuun. Säät ei suosineet meitä kuitenkaan tällä kertaa. Enimmäkseen oli viileätä ja pilvistä. Pyöräretki oli kyllä todella mainio idea ja suosittelen lämpimästi jos satutte Lissabonissa päin olemaan.