Madrid

24.-28.5.2010

Herätyskello soi maanantaina aamuneljältä. Alla vaa muutama tunti unta ja olin ihan jumissa. Eilen oli ollu kunnon säätöö matkavalmistelujen kans, ku olin jättäny taas kaiken viime tinkaan. Piti miettii mitä kaikkee pitää hoitaa kolmen viikon eestä ettei kotiin palatessa odota kasa karhukirjeitä ja kännykkä suljettuna. Lisäks mun tietokone oli menny ku tilauksesta paskaks ja joutu juosta kaverille tsekkaa lentotietoja ja tulostaa varausvahvistuksia.

Dösä Helsinki-Vantaalle oli lähes täynnä jengii, joist ehkä kaks mun lisäks oli lähös reissuu ja loput väsyneen ja vittuuntuneen näkösiä duunareit. Ei käyny kateeks. Reissufiilis oli kuitenki jo päällä. Pelkästään siin dösämatkas ja lentokenttähengailus on se oma siisti tunnelma. Venaa lentoa aamukahvin ja croisantin kans ja tietää, et hyvää ja jännää on luvas. Väsymys just kuuluu asiaan.

Viikonlopuks oli ennustettu uutta tuhkapilveä Suomeen, joka oli pistäny jännittää, et loma menis kävyiks. Kentäl pääs kuitenki huokasee helpotuksest ja lento lähti ihan aikataulussa. Matka Madridii kesti vajaat kuus tuntia ja siin oli vaihto Köpiksessä. Vinkki: älä maksa euroilla kentil, jois on eri valuutta. Mul palo kymppi pelkästään yhteen veteen ja snadiin sipsipussiin, jotka jo itessää oli suolasen hintasia, mut vaihtorahatki viel tanskan kruunuina, joil en tee hevonkattiikaa myöhemmin.

Madridis puskin suoraan hostellille ottaa lepoo ja venaa Topia, joka lensi pari tuntii myöhemmin Italiasta, jossa se oli ollu reissaa jo viikon. Meiän hostelli, Hostales Breogan & Kryse, oli tosi perus eikä siel ollu mitään hengailutiloja. Se oli tarkotettu lähinnä vaan nukkumiseen, joka tosin aluks oli ilman korvatulppii aika mahdotonta surkeen äänieristyksen takii. Positiivista oli oma kylppäri ja sijainti ihan Madridin keskustassa Fuencarral-kadulla.

Veto oli vähis ja kelasin, et on pakko ottaa ihan chillisti eka päivä, et ylipäätään jaksaa mitää myöhemmin. Illemmal oli viel tarkotus nähdä Madridis asuva suomalainen frendi Antti "El Jamonero" ja käydä sen kaa cervezalla. Antti oli yks maailman kovimmista kinkunhustlaajista, jonka yhtä sulava kieli kuin veitsikäsikin sai naisten jalat veteliks ja miehet vihreiks kateudesta. Kaveri viipaloi porsaan silmänräpäyksessä ja äänettömästi kuin ninja.

Jamon is like revenge. Best served cold.

Iltahan lähti loppujen lopuks ihan lapasista. Teemana oli, et eteläs ei tuu ikinä krapulaa. Sahattiin ympäri Madridii eri baareissa ja hengattii random tyyppien kans. Baarien välis suu pidetiin kosteena paikallisten katukauppiaiden hustlaamil salabisseillä. Espanjas ei saa myydä binii enää kympin jälkeen, mut todellisuudes se ei paina mitää ja lekaa saa kaupoista ja kaduilta kun vaan pitää korvat auki ja pyytää kauniisti. Sumuisten muistikuvien mukaan haahuiltiin hostellille joskus neljän aikoihin Calle de la Monteran läpi, jossa jouduttii väistelee oikein urakalla kadulla työskentelevii neitokaisii, jotka yritti lähes väkisin kaupata seurallisia palvelujaan.

Seuraavana päivänä heräsin seiskalt aamulla ja ihan hirvee darra. Iso viinaralli takana ja kankkunen voitti taas. Oksetti, tajuton jysäri ja epätoivosesti koitti saada nukutuks. Tää oli just niitä darroja ku joutu vaan kärsii hereillä ja katua syntejään. Lopulta pääsin kuitenki taas elävien kirjoihin ja päätettiin yhteistuumin Topin kans, et jätetään isommat läträykset nyt ainaki seuraavaan mestaan asti.

Olin päättäny olla shoppailematta reissulla, mut silti tuli tsekkailtuu kauppojen tarjontaa aika hyvin. Hyvii vaateliikkeitä ja pikkukauppoja löyty ainaki Fuencarral-kadulta ja Chueca-kaupunginosasta, joka on Madridin fäsärialue ja hip place to be. Meiän hostellis ei myöskään ollut keittiötä, joten safkattiin aina ulkona. Isoimman makuelämyksen ja kylläsimmän vatsan sain Maoz-kasvispikaruokalast, jossa 4,2 euron hintaan sai falafelpitan, johon sai lätkiä muy herkullisia kasvistäytteitä niin paljon ja usein että napa ruskaa. Toimi tajuttoman hyvin aamupalaks ja tuli käytyy safkaa siel kolme kertaa. Lisäks Cerveceria 100 Montaditos -nimises ravintolas sai todella hyviä montaditoja, eli täytettyjä pikkupatonkeja. Käytiin siel keskiviikkona Euromania-päivillä, jolloin kaikki montaditot ja myös isot oluet oli euron kipale. Nimensä mukasesti montaditoja oli sata erilaista ja pieni valinnan vaikeus sekä ruokasanaston puute iski menua selatessa. Seitsemäl eurol sai pötsin täyteen ja mukavan pikkuhiprakan. Oma lemppari oli chorizo-brie -montadito.

Breakfast of the champions.

Iltasin käytiin paikallisten tapaan enimmäkseen istumas pienis terassibaareis, joissa ölperi oli halpaa ja juoman seuraks sai pientä suolast purtavaa muistuttamaa janosta. Kerran pyörähdettiin myös klubillakin lattaribileissä muutaman suomalaisen salsa-tutun kanssa. Klubi oli tosi tyylikäs ja sisään ei maksanu midist. Bileis soitettii sykleittäin kizombaa, sembaa, bachataa ja salsaa, aina muutama biisi kutakin. Mimmit näytti hyvältä ja ja tanssi aistikkaasti. Päätin, et opettelen seuraavaks tanssii kizombaa.

Neljä päivää Madridissa oli ihan riittävä aika meille ja loppuajast kaupunki alko jo junnusti toistaa itseään. Päätettii, et suunnattais viikonlopuks Sevillaan. Se ois sopivasti matkan varrella Cádiziin, jonne sännättäis sitte seuraavan viikon maanantaina. Sevillasta lisää seuraavaks!