Sevilla
28.-31.5.2010
Lähettiin taittaa matkaa Sevillaa kohti puol seiskan aikoihin aamulla ja taas erittäin väsynein silmin. Meidän oi niin huomaavainen huonenaapuri oli jättäny töllöttimen auki koko yöks jostain ihmeen kumman syystä ja niin mukavan vattumaisen lujalle, ettei uni vaan tulis vahingossakaan. Aamuherätykset ei nyt muutenkaan oo mun juttu. Aina tulee nukuttuu sika huonosti ku tietää, et joutuu herää aikasin. Oh well, oltii lomal, uus mesta tulos ja oli perjantai. Ei voi marista.
Matka Madridist Sevillaan vierähti dösällä kuudessa tunnissa ja makso vähä reilut 19 euroa. Junalla ois päässy paris tunnissa, mut ois maksanu neljä kertaa enemmän, joten dösä tuntu paremmalt vaihtoehdolt. Ja eihän meil mihinkään kiire ollu :)
Meininki perillä alko taas hirveellä säädöllä ku tajuttiin, ettei oltu tajuttu ottaa hostellin osoitetta ylös. Snadin ihmettelyn ja toistemme syyttelyn tyyliin "Mikset sä muistanu, mikset SÄ muistanu" jälkeen tajuttiin, et ollaan kumpiki vajareit ja päätettiin ettii ilmanen wifi-spotti ja tsekkii osoite netistä. Ilmasen wifi-spotin löytäminen alko hetken zombailun jälkee vaikuttaa aika epätoivoselta ja pyydettii sit yhen pelikaupan nettiä lainaa. Häsläykses unohtu kuitenki kattoo kadunnumero ylös ja oltiiki sormi suussa ku majapaikkaa ei näkynykkää kadulta. Eiku lisää kiertelyy ja paikallisten kuumottelluu, joist kukaa ei tietty tienny mitää. Lopult yhen toisen hotellin respast saatii apua ja löydettii perille. Ei ihmekkää, ettei oltu aikasemmi spotattu mestaa. Ainoo katumerkki oli postikortin kokonen nimikyltti ovessa.
Asusteltiin Living Roof -nimisessä hostellissa, joka oli tosi siisti ja ihan pränikkä, pari kuukautta sit vast avattu. Oltiin otettu neljän hengen dormi, joka makso parikymppii yöltä. Hintaan kuulu myös perus aamupala, eli paahtoleipää ja mysliä. Lisäks hostellis oli keittiö kokkauksia varten ja kattoterde, jossa oli myös baari, joka tosin oli auki vaan viikonloppu iltasin.
Arskaa ja tarinoita.
Ekana päivänä meiän kämppiksinä oli pari mukavaa mimmiä Australiasta, joiden kans tuli myös käytyy viettää iltaa. Tokana iltana huoneeseen tuli jenkkipariskunta, joka oli aika hiljasta sakkii ja perus Mistpäin ootte -läppien lisäks ei tullu paljoo muuta heitettyy. Edes tyyppien yölliset petipainit ei herättäny meitä kertaakaan. Hepun kumissa oli salettii äänenvaimennin.
Sevilla on yks Espanjan kulttuurin ja taiteen keskuksista. Yhtä tulinen ja tunteikas kuin Flamencokin, jonka mukaan se sykkii. Tapakset on puheiden mukaan just Sevillasta lähtösin ja paikallisil (Sevillanos/Sevillanas) onki tapana kierrellä baareista toisiin vetämäs annos kerrallaan. Kaupungis on yleisesti tosi persoonallinen sekä historiallinen fiilis ja se on täynnä pieniä turhia katuja. Merkittävin nähtävyys on Sevillan katedraali aka Santa Marían katedraali, joka on maailman suurin goottilainen katedraali.
La ciudad de Sevilla
Yks asia mikä Sevillas ja käytännön asiois ihmetytti oli ruokakauppojen niukkuus. Pankkeja oli kyl joka kulmas, mut perus ruokakauppoja sai ettii oikein olan takaa. Toinen oli postimerkkien ostaminen. Kaupoista tai kioskeista oli turha kuvitellakaan löytävänsä. Lopult kysymäl selvis, et tupakkakaupoistahan niitä saa, tottakai.
Satuttii löytämään ruokakaupasta Legendario-nimistä hunajarommia, joka allekirjoittaneen mukaan on maailman parasta rommia. Kyseinen kuubalaisten jumalten graalin malja kustansi hieman alle 14 euroa. Kuubaassa pullosta pulittaa nelisen euroa. Suomesta sitä ei saa ollenkaan.
Viikonlopun illat vietettiin hostellin kattoterdellä ja pikkubaareja kierrellen, joita oli tosi paljon rantabulevardilla tois puol jokkee. Kumpanakin päivänä kattoterdel sattu olee polttarit ja se oli ihan tukos jengii. Kaikki kisko viinaa ja biletanssi flamencoa niin paljon ku jalat kanto. Oli kyl näkemisen arvosta!
Mieleenpainuvimpana illanvietoista jäi kyl lauantai-illan bileet. Oltiin kierrelty pikkubaareja läpi bile-energia hukassa ja oltii jo valmiit menee nukkuu. Edellinen ilta aussimimmien kaa oli venyny pitkäks ja se verotti. Topi oli kuitenki bongannu netistä paikallisen salsaklubin ja päätettiin mennä viel tsekkaa mesta. Loppujen lopuks ilta oli ihan sika siisti ja ne oli yhet parhaista salsabileist, mis ikinä ollu. Puskettiin paikallisten kaa ruedaa ja robottia. Porukka piti meit eksoottisina ja hurras ja taputti.
7. matkapäivä, Sevilla.
Nousin ylös kympin aikoihin sunnuntaiaamuna. Topi oli taas heränny aikaisemmin - kuten aina - ja oli teknologia-nitkuissa läppärinsä kimpussa. Darra oli arvioitua vähäisempi, mutta olemassa. Hammasharja käteen ja hinkkaamaan katinkakka suusta, jonka jälkeen aamupalalle tankkaa polttoainetta koneistoon. Hostellin kofeiinilitku oli sen verta hirveetä kuraa, niin kävin hakee McKahvin. Oikeesti, espanjalainen mäkkisumppi oli todella hyvää ja mukavan hellä vatsalle.
Edellisen illan bileissä olin tutustunu paikalliseen Nadiaan, joka oli lupautunu lähtee oppaaks näyttää Sevillan mestoja. Käytiin lisäks piknikil sen todella vieraanvaraisten kavereiden kanssa, jotka tarjoili mulle kaikennäkösiä herkkuja gaspachosta iteleivottuihin pastejoihin. Just niitä sika hyviä hetkiä, joita oli toivonukki reissulta. Tutustua uusiin tyyppeihin ja viettää aikaa paikallisten kanssa. Vaikka porukka ei puhunutkaan englantia paljoa, niin yllättävän hyvin sitä pärjäs perus uunoespanjalla ja sanakirjalla. Parit vitsitkin pääsin murjasemaan ja naurattamaan tyttöjä. Se on tärkeetä.
Gracias Sevilla! Reissu senkus parani paranemistaan. Seuraavaksi nokka kohti Cádizia ja biitsiä!